»Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut», puhui Liperin Kutsun-kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht'äkkiä.
»Johan se kuuluu poikineen», myönsi Sormusen Miina, joka oli sattunut vieraaksi tulemaan ja hörppi nyt kahvia. Mutta sitten luuli hän Anna Liisan tarkottavan Antti Vatasen lehmää ja kysyi:
»Senkö Jussi Vatasen lehmä?»
»Sen», myönsi Anna Liisa. Miina vahvisti silloin:
»Johan se kuuluu poikineen.»
»Vai jo!»
Anna Liisa puuhaili kotvasen aikaa leipiensä kanssa, ja sitten hän taas kysyi:
»Lehmisvasikankohan tuo teki?»
»Sekö Jussi Vatasen lehmä?»
»Niin.»
»Lehmisvasikanhan se kuuluu tehneen», myönsi Miina.
»Vai lehmis- se teki. Heittiköhän Jussi sen eloon vai tappoiko», tiedusteli Anna Liisa edelleen. Miina hörppäsi kahvia ja selitti:
»Eikö tuo liene tapattanut.»
No comments:
Post a Comment